perjantai 1. huhtikuuta 2016

Jotain suurta ja keltaista


Edellisessä postauksessa kerroinkin jo, että jotain omalla mittapuullani kookasta keltaista on ilmestynyt huoneeseeni. Mummoni muutti lopultakin isosta kolmikerroksisesta omakotitalosta seniori kerrostaloon. Kävin pääsiäislomalla viimeistä kertaa paljon muistoja sisältävässä talossa ja pakko myöntää että välillä oli kyllä kivi kurkussa. Perijät (joihin itse en virallisesti kuulu, koska en ole mummolleni mitään sukua) olivatkin jo käyneet hakemassa kaiken sen minkä halusivat. Mummolle kun kaikki tavarat eivät mahtuneet pieneen kaksioon. Itselleni lähti mukaan neljä tuolia, jotka toivottavasti löytävät tulevaisuudessa paikkansa omassa kodissani (joka täytynee eka hankkia). Neljästä tuolista tämä - sekä toinen yläkerrassa ollut tuoli - oli uusi tuttavuus. Alakerrasta kaksi tuolia - jotka ovat pienestä asti olleet näkökentässäni - omaavat rehellisesti sanottuna suuremman tunnearvon. 


Tämä on kuitenkin ehkä ennemmin palli kuin tuoli, koska on vain 25 cm korkea ja 40 cm leveä. Lapsille käy kylläkin myös tuolina. Eniten minua alussa mietitytti tässä tuo väri, mutta lopulta hellyin heitteillejätettyä suloista pallia ja otin senkin mukaan. Nyt jälkikäteen voin sanoa, että onneksi otin! Olisi luultavasti jäänyt kummittelemaan mieleen ja olen saanut luotua tuoliin todella lämpimän suhteen :)


Osasyynä hellymiselleni oli varmaankin se, että tämä toimii myös laatikkona. Jostain syystä ekana tuli mieleen lankapiilo. Ehkä joskus tulevaisuudessa omassa kodissa saa toimiakin sellaisena. Nyt omassa huoneesssani pyrin pitämään langan ainoastaan sängyn alla olevassa kahdessa matalassa laatikossa. Mukaan tuli myös kaksi laatikollista (enimmäkseen) lasitavaraa. Osan toin tuolin/pallin sisällä omaan huoneeseeni ja osa meni jemman kolmen muun tuolin kanssa sekä kahden itsetehdyn tyynyn. Keltainen päällys ei ole luultavasti ole alkuperäinen vaan jälkikäteen niitattu siististi vanhan kankaan päälle.


Lisäksi löysin vanhan patalapun, jota ulkomuodostaan päätellen on käyetty useaan otteeseen. On uskomatonta huomata kuinka nykyäänkin tehdään patalappuja tällä samalla mallilla. Täytynee harkita tekisikö mummolle uuden patalapun (tai uudet patalaput) uuteen keittiöön. Luulisin tykkäävän, vaikka ei itse enää teekkään ruokaa. Arvostaa kuitenkin suuresti käsitöistä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti