Virkattu kori

Viereen tulee toinenkin kori trikookuteesta.

Sain alkuvuodesta valkoisia huonekaluja omaan huoneeseeni. Samalla alkoi pikkuroinille korien metsästys, joka ei tuottanut tulosta. Yritystä ehdottomasti oli, mutta oikean kokoisia ei vain löytynyt. Löydetyt korit olivat joko liian matalia (jolloin osa hyödyllisestä tilasta olisi jäänyt käyttämättä) tai liian syviä, joilloi ovi ei olisi mennyt kiinni. Kesäkuussa kerroinkin, että metsästys on lopetettu ja korit on itse virkattava. 

Trikookuteen virkkaaminen oli käsilleni sen verta rasittavaa
puuhaa, että jouduin pitämään taukoja. Kahdessa viikossa
sain kuin sainkin korin virkatuksi takaiskuista huolimatta.

Päädyin tilamaan pitkä harkinnan ja pyörittelyn seurauksena hieman yllättäen 10 kg trikookudetta Paaposta. Tällöin Paapossa oli varastojen tyhjennyt ja sain tuon 10kg kudetta 35€. Kilohinta tuntui ensimmäistä kertaa kohtuulliselta. Tämän ansiosta päädyin parin päivän harkinnan jälkeen tilaamaan trikookuteen, josta riittää vielä johonkin muuhunkin projektiin kuin kahteen koriin. Olin kuitenkin haaveillut jo ontelokuteen/trikookuteen virkkauksesta, jonka takia tämä ei minua haitannut. 

Käytin puhtaanvalkoista trikookudetta, joka oli minulle tullessa pussissa
keritsemättä. Eli ensimmäinen tehtävä olikin tehdä kuteesta palloja.

KYH työ 17

Lanka: trikookude

Koukku: 8

Aloitettu: 14.6

Valmis: 28.6

Paino: 1,650kg

(en kyllä usko tätä)

Olen hyvin arka tekemään mitää tosta noin vain päästä, mutta rohkaistuin ja onnistuin ihan kiitettävästi. Yhdessä vaiheessa jouduin kyllä pelkäämään, että tuleeko korin seinämistä kuinka lörpöt, mutta nyt ne ovat ihan hyvät. Kori on kokonaan tehty kiinteillä silmukoilla sekä piilosilmukoilla, joilla suljin kerroksen. Syvyyteen tein 17 silmukkaa, mutta muita määriä en sitten muitakaan :) Pohja on koko 33cmX24cm. Korkeutta on 26 cm. Itse tekemällä saa juuri oikean kokoisen eikä jää hukkatilaa.

Tarvitsin

• trikookudetta
• virkkuukoukun koko 8 (neljä kpl, koska kolme tuhoutuivat virkkauksen aikana)
• paljon rohkeutta kokeilla
• sietokykyä sietääkseni hauskan kulman (kuva alla)

Kerroksen sulkeminen ei ole aina hirveän yksinkertaista. Välillä tuli vähennettyä
silmukoita ja välillä taas lisättyä. Silti tuli käyttökelpoinen kori lasivitriiniin.
Ja tein sen aivan itse!

Vielä pitäisi se toinenkin kori virkata sekä päättää lopullisesti mitä lopuista trikookuteista tekisin.

Jotain suurta ja keltaista

Edellisessä postauksessa kerroinkin jo, että jotain omalla mittapuullani kookasta keltaista on ilmestynyt huoneeseeni. Mummoni muutti lopultakin isosta kolmikerroksisesta omakotitalosta seniori kerrostaloon. Kävin pääsiäislomalla viimeistä kertaa paljon muistoja sisältävässä talossa ja pakko myöntää että välillä oli kyllä kivi kurkussa. Perijät (joihin itse en virallisesti kuulu, koska en ole mummolleni mitään sukua) olivatkin jo käyneet hakemassa kaiken sen minkä halusivat. Mummolle kun kaikki tavarat eivät mahtuneet pieneen kaksioon. Itselleni lähti mukaan neljä tuolia, jotka toivottavasti löytävät tulevaisuudessa paikkansa omassa kodissani (joka täytynee eka hankkia). Neljästä tuolista tämä - sekä toinen yläkerrassa ollut tuoli - oli uusi tuttavuus. Alakerrasta kaksi tuolia - jotka ovat pienestä asti olleet näkökentässäni - omaavat rehellisesti sanottuna suuremman tunnearvon. 

Tämä on kuitenkin ehkä ennemmin palli kuin tuoli, koska on vain 25 cm korkea ja 40 cm leveä. Lapsille käy kylläkin myös tuolina. Eniten minua alussa mietitytti tässä tuo väri, mutta lopulta hellyin heitteillejätettyä suloista pallia ja otin senkin mukaan. Nyt jälkikäteen voin sanoa, että onneksi otin! Olisi luultavasti jäänyt kummittelemaan mieleen ja olen saanut luotua tuoliin todella lämpimän suhteen :)

Osasyynä hellymiselleni oli varmaankin se, että tämä toimii myös laatikkona. Jostain syystä ekana tuli mieleen lankapiilo. Ehkä joskus tulevaisuudessa omassa kodissa saa toimiakin sellaisena. Nyt omassa huoneesssani pyrin pitämään langan ainoastaan sängyn alla olevassa kahdessa matalassa laatikossa. Mukaan tuli myös kaksi laatikollista (enimmäkseen) lasitavaraa. Osan toin tuolin/pallin sisällä omaan huoneeseeni ja osa meni jemman kolmen muun tuolin kanssa sekä kahden itsetehdyn tyynyn. Keltainen päällys ei ole luultavasti ole alkuperäinen vaan jälkikäteen niitattu siististi vanhan kankaan päälle.

Lisäksi löysin vanhan patalapun, jota ulkomuodostaan päätellen on käyetty useaan otteeseen. On uskomatonta huomata kuinka nykyäänkin tehdään patalappuja tällä samalla mallilla. Täytynee harkita tekisikö mummolle uuden patalapun (tai uudet patalaput) uuteen keittiöön. Luulisin tykkäävän, vaikka ei itse enää teekkään ruokaa. Arvostaa kuitenkin suuresti käsitöistä.