sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Luukku 1: Ja niin kaikki muuttui

Kesäkuussa 2018 en pelännyt mitään muuta kuin sitä, että en saa opiskelupaikkaa. En saanut ja sama jännittävä tilanne oli taas luvassa kesäkuussa 2019. Toki jännitettyä tuli jo ennen kesäkuuta kummassakin tapauksessa. Sain kuitenkin syksyksi 2019 opiskelupaikan ja siitähän sitä jännittäviä/pelottavia asioita tulikin eteen melkoinen liuta. Mistä asunto, miten selvitä isossa kaupungissa, miten oppia tuntemaan kulmat, miten lounas asiat, miten uuden opiskelijatoverit, miten ainejärjestö asiaa toimii, onkohan paljon kirjoja.... Ja koko ajan ympärillä olevat keksi lisää jännitettäviä/pelättäviä asioita tai muuten vai uuteen asuntoon hankittavia asioita, mitkä olivat jotenkin vain jääneet huomioimatta.

En edelleenkään osaa sanoa kumpi on pahempaa, saada opiskelupaikka vai olla saamatta. (Tärkeä huomautus: olen kiitollinen opiskelupaikastani ja tiedän että sellainen on haastava saada.) Nytkin, kun arki yliopistolla on läimäytetty päin kasvoja puhumattakaan kaikista muista velvollisuudesta kuten kodin siivoamisesta, osa ympärillä pyörivistä ihmisistä edelleen onnittelee pääsystä yliopistoon ja hehkuttavat kuinka uskomattoman ihanaa se on. Voin sanoa, että tietty hehku siitä häviää aika nopeasti! Tavallaan se alkaa hyvin pian muistuttamaan lukiossa opiskelua tiettyine muutoksineen, mihin tottuu nopeasti. Toki en voi kieltää kokeneeni jotain ylpeyttä sillä hetkellä, kun pääsin pukemaan ainejärjestön haalarit päälleen. Se on aina tuntunut jotenkin kaukaiselta ajatukselta, mutta nyt se olikin totta.

Tämä syksy ja talven alku on siis ollut ainutlaatuista ja erilaista aikaa. Se on harmiteltavasti saanut aikaan sen, että en ole saanut neulottua. Joo, se on aivan kaamea tekosyy. Koska aikaa on otettava itselle opiskelun lomassa, vaikka kuinka tuntuisi ettei aika riitä. Viime vuonna eli ns välivuotena sain neulottua, vaikka sekin vuosi meni opiskellessa. Niistä en ole kuitenkaan saanut tänne kirjoitettua. Yritän tässä mun eriskummallisessa käsityöjoulukalenterissa näyttämään, mitä kaikkea onkaan tullut tehtyä sekä mitä tärkeintä madaltaa sitä hirveän korkeaa bloggauskynnystä. Blogitekstin ei tarvitse olla täydellistä. Se ei tarvitse sisältää montaa kappaletta syvällistä pohdintaa. Pari kuvaa ja muutama kappale tekstiä riittää. Ja nyt on jo talvi eli kuvienkaan ei tarvitse olla priimaa. Tärkeintä on saada tänne jotain, joka ehkä mahdollisesti inspiroi jotakuta tai ainakin vähentää omaa turhautumistani siitä etten ole kerennyt kirjoittamaan.

PS. En tiedä yhtään miten tää kalenteriasia tulee onnistumaan enkä esim sitä, että tuleeko luukkuja joka päivä vai vaan parittomina päivinä. Se nähdään sit! Lisäksi ajattelin jos saisin tänne tehtyä postauksia myös omasta jouluun valmistelusta ekaa kertaa omassa kodissa.

1 kommentti:

  1. Mukava kuulla sinusta! Tee luukkuja sen mukaan kun hyvältä tuntuu. Ja paljon tsemppiä opintoihin! <3 Tiedän varsin hyvin, että ei se pelkästään hienoa ole, kun menee hirveästi energiaa uusien asioiden opetteluun. Aika kultaa muistot sitten joskus, mutta ei se alku (eikä aina loppuun pääseminenkään) niin kovin hohdokasta aina ole. Mutta siitä selviää, ja hyviäkin asioita tapahtuu! :)

    VastaaPoista